Seksiä pursuaa kaikkialla. Mediassa, supermarketissa jopa työpaikan kahvipöydässä. Samaan aikaan kuin seksuaalisuudesta puhutaan yhtenä ihmisen intiimeimmistä ja arkaluontoisimmista asioista, pitäisi yhtäaikaa seksin olla yksin kertaisesti luonnollista. Luonnollista tehdä, ja puhua ja suorittaa. Seksilelut ovat löytäneet tiensä prisman hyllylle seksuaaliterveystuotteina ja joululaulujen soidessa radiossa mainostetaan kaalimadon kuumia tarjouksia. Iltalehti kirjoittaa takuuvarmat vinkit nopeisiin ja helppohin multiorgasmeihin. Nämä voikin lisätä isoäidin reseptivihkoon pullataikina-ohjeiden kaveriksi. Yksi yleisimmistä syistä seksuaaliterapiaan hakeutumiselle on kuitenkin seksuaalinen haluttomuus. Ja yksi yleisimmistä keinoista asiakkaiden auttamiseksi on niinkin yksinkertainen mentetelmä, kuin haluttomuuden normalisointi. Vaikka elämme yliseksualisoitumisen aikakautta, on yksikertaisesti normaalia, jos ei haluta.
Suoritatko seksiä?
Hölkkää, sauvakävele, syö terveellisesti, vietä parisuhteen laatuaikaa, käytä koirat ulkona, runkkaa ja rakastele. Vältä huonoja rasvoja, alkoholia ja lisää kuitua ravintoosi kuitenkaan unohtamatta kuitenkaan mahtavia multiorgasmeja. Aikaa tähän kaikkeen työn ohella jää? Moni asiakkaani on kuvanneet haluttomuutta ikäänkuin ”olisi jonkinlainen jarru päällä” seksin ja seksuaalisen halun suhteen. Parisuhdeasiantuntija ja erityistason seksuaaliterapuetti Elina Tanskanen onkin verrannut seksuaalista halua autoon, mikä ei lähde liikkeelle, mikäli halulla on jarrut päällä, vaikka kaasua silti painaisi kuinka.
Asiakkaiden kanssa seksuaaliterapiassa työstämmekin usein tätä teemaa pohtimalla, mitkä asiat asiakkaan elämässä ovat esteenä halun syttymiselle, ja mitkä taas saavat halun kipinöimään, syttymään tai leimahtamaan ilmiliekkeihin. Tulevana seksuaaliterapeuttina ajattelen, että tässä suorittamisen ajassa ihmiset usein unohtavat tarkastella halua lähemmin ja pohtia siihen vaikuttavia tekijöitä. Seksistä on tullut ikäänkuin suorite, velvollisuus arjessa ja velvollisuus hyvinvoinnissa. Jos seksin kokee suoritteena, voiko olla että jo nämä suorituspaineet itsessään ovat syy siihen, että seksiä ei halua.
Seksillä on suotuisia vaikutuksia ihmisen terveydelle, en kiistä tätä tosiasiaa. Niin on lenkkeilyllä ja terveellisillä ruokailutottumuksillakin. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että toisin kuin ehkä terveellisen aamupalan kohdalla seksissä sitä sytyttäviä elementtejä saattavat olla nimenomaan positiivinen jännitys, salaperäisyys, intiimiys, ja sen ei-niin arkinen ilmeneminen mitä myös intohimoksi kutsutaan. Mitä tapahtuu seksille, jos vain päätät, että otat sen osaksi arkirutiineja kuten vaikkapa kuitupitoisen aamupalan? Voisin veikata, että se väljähtyy, siitä tulee suorite, jännitys ja taika katoaa.
On siis normaalia, jos ei haluta. Lenkillekään ei huvittaisi aina lähteä. Ei seksiäkään tarvitse olla säännöllisesti, viikottain, edes kuukausittain. niin ikään työstressi, hormonit, sairaudet, lääkitys, vireystila vaikuttavat juoksukuntoon, vaikuttavat ne myös seksikuntoon, haluun ja kiihottumiseen. Asiakkaita usein auttaa jo tieto, että on normaalia olla haluamatta seksiä. Sen sijaan mikäli haluaisi haluta enemmän, seksuaaliterapiassa pohditaan ja työstetään haluttomuuden taustalla olevia syitä. Työstämisen aloitan usein ”halun kaasut ja jarrut ” kotitehtävällä. Esimerkiksi Pauliina Flangin teoksesta ”Rakkaus on tekoja arjessa” löytyy loistava versio harjoituksesta.
Asiakkaat, jotka kokevat että ”jokin jarru estää seksuaalista halua”, eivät useinkaan ole tutkineet seksuaalista käsikirjoitustaan ennen seksuaaliterapiaan hakeutumista. Seksuaalista käsikirjoitusta voit ajatella vaikkapa mind mappina, johon keskelle kirjoitat seksi sen jälkeen voit alkaa pohtimaan, mitä kaikkea juuri sinun seksiin liittyy. Usein kuitenkin monipuolistan tehtävää siten, että ohjeistan asiakasta ensinkirjoittamaan paperin toiselle puolelle sanan seksuaalisuus ja kehotan pohtimaa, mitä kaikkea asiakas liittää omaan seksuaalisuuteensa.
On myös tilanteita, jolloin seksuaalisen halun teemaa ei kyetä työstämään näin yksinkertaisien menetetelmien avulla. Esimerkiksi seksuaalisesta traumasta johtuva haluttomuus vaatii usein pitkäkestoisempaa terapiaa, jossa trauman aiheuttajaa pyritään lähestymään varovaisesti ja traumasensitiivisesti. Trauman käsittelyyn ei koskaanm ole mitään selkeää kaavaa terapiassa, vaan terapiaprosessi määräytyy aina asiakkaan sen hetkisten voimavarojen ja vireystilan perusteella. Traumatyössä ensisijaista ei ole halun kaasujen ja jarrujen tutkiinen, vaan asiakkaan tilan vakauttaminen ja positiviisten voimavarojen löytämine sekä traumaoireiden lievittäminen pikkuhiljaa.