Seksologian ammatillista täydennyskoulutusta on suomessa järjestetty 1970-luvulta lähtien. Seksologialla tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii seksuaalisuutta sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Seksologiksi kutsutaan seksologisen koulutuksen saanutta asiantuntijaa. Nykyään seksologian ammattilaisia tunnutaan kouluttavan enemmän ja enemmän. Kuulin taannoin eräässä keskustelussa puhuttavan että ” seksuaalineuvojakoulutus on nyt trendikästä ja sinne hakee todella moni”. Nimikkeitä ja titteleitä on useita, eikä ihme, jos seksologin palveluita etsivästä tuntuu, että ei ole hajuakaan minkä tittelin puoleen seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa tulisi kääntyä. Minulta kysyttiin taannoin, mistä tietää milloin on syytä hakeutua seksuaalineuvojalle, milloin seksuaaliterapeutin pakeille. Vastaus kysymykseen ei ole yksiselitteinen, mutta toivottavasti tämä artikkeli selventää asiaa hieman.
Seksuaalineuvojan työssä korostuu neuvot, terapeutti hyödyntää psykoterapiasuuntauksia neuvonnan lisäksi
Seksuaalineuvoja nimensä mukaisesti tarjoaa neuvontaa, seksuaaliterapeutti osaa neuvonnan lisäksi työssään hyödyntää psykoterapiasuuntauksia asiakkaan kanssa työskennellessään. Seksuaaliterapeutti antaa aina myös seksuaalineuvontaa. Seksuaalineuvojakoulutus (30 opintopistettä) on ammatillinen täydennyskoulutus. Koulutus on Suomessa kolmeportaisen seksologian koulutusmallin ensimmäinen taso. En ala erittelemään koulutuksen hakukriteerejä tai koulutuksen sisältöä tässä sen tarkemmin, vaan voit käydä lukemassa näistä Suomen seksologisen seuran kotisivuilta, linkki löytyy tämän kappaleen lopusta. Seksuaalineuvojakoulutus sopii erityisesti sosiaali- , terveys- tai kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat saada valmiuksia seksuaalineuvonnan toteuttamiseen esimerkiksi sosiaali ja terveydenhuollossa, tai kohdatressaan eli ikäryhmiä, seksuaalisuuden monimuotoisuuksia tai eri kulttuureista tulevia asiakkaita. Suomen seksologisen seuran sivuilta voit lukea lisää. https://seksologinenseura.fi/koulutus/
Seksuaalineuvonta on asiakkaan tarpeista lähtevää ammatillista keskustelua asiakkaan seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Seksuaalineuvojalta vaaditaan empaattisuutta, sensitiivisyyttä ja kykyä kohdata asiakas hienotunteisesti ja yksiöllisesti arkaluonteisten asioiden äärellä. Seksuaalineuvojan tulee omata hyvät vuorovaikutustaidot sekä riittävä ammatillinen tietopohja, jotta hän kykenee antamaan asiakaalle tutkittuun tietoon perustuvaa neuvontaa. Voisi ajatella että seksuaalineuvonta auttaa asiakasta jossain nykyhetkeen liittyvässä seksuaalisuuden haasteessa, joka on autettavissa noin 1 – 5 seksuaalineuvontatapaamisella, joko yksilökäyntinä tai kumppanin/kumppanien kanssa yhdessä toteutettuna. Seksuaalineuvonnassa ei riisuuduta, eikä kosketa asiakkaaseen, eikä sen tarkoituksena ole kiihottuminen vastaanotolla.
Seksuaaliterapia on terapiamuoto, jossa autetaan asiakasta tai paria/monisuhteessa eläviä seksuaalisuuteen liittyvässä haasteessa tai ongelmassa, jossa tilanne vaatii syvempää tarkastelua ja menelmäosaamista, kuin mihin neuvonta antaa valmiuksia. Ammattitaitoinen seksuaaliterapeutti hyödyntää eri psykoterapeuttisia menetelmiä asiakaskohtaisesti. Seksuaaliterapiassa asiakkaan anamneesiin, eli kokonaisitilanteen kartoittamiseen sekä seksuaalihistoriaan tutustumiseen käytetään enemmän aikaa kuin neuvonnassa. Eri psykoterapiasuuntauksia hyödyntämällä voidaan tarkastella vaikkapa asiakkaan lapsuuden ja nuoruuden vaikutusta hänen seksuaalisuuteen liittyviin ajatus – ja toimintamalleihin, ja turvallisessa terapiasuhteessa pyritään asiakkaan toiveiden mukaiseen muutokseen asteittain edeten. Seksuaaliterapeuttikoulutus on seksologian koulutusmallin toinen taso, niin ikään 30 opintopistettä. Seksuaaliterapeutiksi hakevalla tulee olla seksuaalineuvojakoulutus. Kolmas ja viimeinen taso on Kliinisen seksologin opinnot, joissa pohjakoulutusvaatimus on YAMK/ maisteritutkinto. Kiinisen seksologin koulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä.
Esimerkkitapaukset voivat havainnollistaa neuvontatyön ja terapian eroa. Tiedonanto potilaalle vaikkapa syövän seksuaalisuuteen liittyvistä haittavaikutuksista ja näiden ennalta ehkäiseksi ja hoitamiseksi tarkoitetut ohjeet ja voivat olla seksuaalineuvojan työtä. Tietenkään pelkkä informaation antaminen ei ole seksuaalineuvontaa, vaan siihen kuuluu potilaan aito kohtaaminen, kuunteleminen ja myötäeläminen. Seksuaaliterapeutin vastaanotolla voidaan esimerkiksi haluttomuuden syihin pureutua syvemmin. Haluttomuus voi olla seurausta esimerkiksi omaan kehoon liittyvästä häpeä, joka voi olla perua lapsuuden kaltoinkohtelusta. Kyvyttömyys nauttia seksistä kumppanin kanssa voi olla seurausta seksuaalisesta traumasta. Näissä tilanteissa, joissa asiakkaan tarinaan, taustaan ja historiaan tulee pureutua tarkemmin haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi, on seksuaaliterapeutti auttajaksi oikea valinta. Lisäksi aina kun on kyse traumasta, tulee seksuaaliterapeutinkin miettiä tarkkaan, oireileeko trauma asiakkaan elämässä niin voimakkaasti, että traumapsykoterapiajakso olisi hyödyllinen ennen seksuaaliterapian aloittamista.
Ammattitaitoinen Seksologi hyödyntää historiaansa asiakkaan eduksi ja käy työnohjauksessa säännöllisesti
Seksologin, oli sitten seksuaalineuvoja tai seksuaaliterapeutti, tulee olla erittäin tietoinen omasta historiastaan ja ajatusmalleistaan. Ammattittaitoinen seksologi arvioi omia työskentelytapojaan säännöllisen työnohjauksen turvin. Työnohjauksessa hän työstää ajatuksiaan ja tunteitaan, mitä asiakaskohtaamiset itsessä herättää, jotta omat ajatukset, arvot tai tunteet eivät ohjaa asiakastyötä väärään, ei – ammatilliseen suuntaan. Ammatillinen seksuaalineuvoja käy työnohjauksessa niin ikään, mutta seksuaaliterapiatyötä tehdessäni olen kokenut työnohjauksen entistä merkityksellisemmäksi. Vinkkivitoinen! Kun etsit ammattitaitoista seksologia, muistathan varmistaa, käykö hän työnohjauksessa työnsä ohella. Mikäli hän käy, on kyseessä terapeutti, joka uskaltaa tarkastella omia työtapojaan rohkeasti,ja haluaa kehittää toimintaansa paremmin asiakkaan etua palvelevaksi.
Seksologi on koulutettu ammattilainen, mutta ennenkaikkea ihminen, joka tekee työtään omaa persoonaansa ja elämänkokemustaan hyödyntäen. On erittäin tärkeää, että seksologi on tietoinen oman historiansa vaikutuksen omiin ajatus- sekä käyttäytymismalleihin, ja ymmärtää missä tilanteissa omat arvot voivat aiheuttaa työssään eettisten arvojen ristiriidan, jolloin on mahdollista, että asiakassuhde kärsii ristiriidasta. Tällaisessa tilanteessa voi olla parempi, että asiakkaalle etsitään toinen, paremmin hänelle soveltuva ammattilainen. Seksuaaliterapiassa asiakkaaseen tutustutaan syvemmin, ja tähän tutustumiseen on käytettävä riittävästi aikaa. Vain silloin, kun asiakas on tullut riittävän tutuksi, hänen eleensä, ilmeensä ja koko olemus, on mahdollista huomata muutos asiakkaan olemuksessa. Tämä on äärimmäisen tärkeää traumojen äärellä työskenneltäessä. Seksuaaliterapeutti tekee jatkuvaa havainnointia asiakkaasta, luottaa suhteellisen rohkeasti omaan intuitioonsa, toisaalta myös tunnistaa ammatillisen osaamisen rajat. Edellä mainittu yhdistelmä ei ole todellakaan helppo, ja juuri tässä(kin) piilee työnohjauksen tärkeys!
Keskustelin oman työnohjaajani kanssa taannoin siitä, onko seksuaaliterapia hoitoa. Koulutuksessa nimenomaan korostettiin sitä, että seksuaaliterapiassa ei hoideta asiakasta, vaan se on yhdessä määriteltyihin tavoitteisiin pääsemistä. Olen ehkä noudattanut tätä liiankin kirjaimellisesti, sillä olen usein olen alkanut epäillä omaa osaamistani, mikäli asiakkaan anamneesissa on diagnooseja. Seksuaaliterapeutti kuitenkin kohtaa asiakkaan kokonaisena aina. Myös diagnooseineen. Työnohjaajani sanoikin viisaasti ”Vaikka seksuaaliterapia ei ole varsinaisesti hoitoa, tulee seksuaaliterapiassa väkisinkin hoivatuksi asiakkaan monia puolia, myös niitä mahdollisia diagnooseja” . Asiakas ei ole yhtä kuin diagnoosi, asiakas on moninainen kokonaisuus, ainutlaatuinen yksilö, jolla itsellään on avaimet muutokseen. Seksuaaliterapeutin yksi tärkeä tehtävä on auttaa asiakasta löytämään oma polkunsa, polku mikä johtaa oikealle ovelle. Ja kun aika on oikea, asiakas kykenee kyllä itse kääntämään avainta lukossa.
Hyviä pointteja mitä kirjoitit,haluaisin kuitenkin pitkän linjan ammattilaisena tarkentaa kommenttiasi seksuaalineuvonnasta. Seksuaalineuvonta on paljon muutakin kuin keskustelua.Vaikka neuvontatyön sisällöt voivat vaihdella paljonkin työpaikasta riippuen,sen yleisenä tavoitteena on asiakkaiden ongelmien käsittely ja ratkaiseminen tarjoamalla tietoa ja toimintavaihtoehtoja. Dialogi sisältää aina aloitus, työskentely ja lopetusvaiheen.Omassa työssäni keskeiseksi nousee erityiskysymykset ja toimintamallit. Käyntejä 1-5x ja ohjaus eteenpäin jos asiakas ei ole tullut autetuksi. Kolleegiallisin terveisin jaana
kiitos Jaana! On hienoa saada kommentti jo pitkää uraa tehneeltä ammattilaiselta! 🙂 Kyllä, keskustelussa voidaan käyttää myös eri menetelmiä, psykoedukaatiota eli tiedon antoa, sekä asiakkaalle voi myös teettää tehtäviä niin halutessaan, ratkaisukeskeiset menetelmät, kysymykset ovat myös hyvä työkalu. Nämä kaikki tapahtuu luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Mitä kokeneena asaintuntijana lisäisit tuohon vielä? Kovin perusteellista katsausta esimerkiksi seksuaalianamneesin avulla elämänhistorian työstämiseen ei tuohon 5 käyntikertaan mahdu, ja hyvin varovaisesti kurkistelisin menneisyyteen muutenkin, mikäli on tiedossa että 5 käyntikertaa on max. ennalta tiedossa oleva määrä (esimerkiksi erikoissairaanhoidon tarjoamana) Kuitenkin Dialogisuus on kuitenkin se tärkein juttu mielestäni. Tarkoitus ei ole suinkaan tekstillä vähätellä seksuaalineuvojan osaamista, mutta asiakkaan on hyvä tiedostaa, mitä syvälle juurtuneempi haaste on, vaatii se syvenpää työstämistä, ja seksuaalineuvojalla ei välttämättä riitä resurssit. Ihanaa kesän jatkoa !