Aikaa, läsnäoloa, turvallisuutta ja luottamusta -seksuaalineuvojan vinkit joulun viettoon

”Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle.” Lauletaan. On se aika vuodesta, kun some ja muu media täyttyy ylipirteiden hahmojen täyttämistä mainoksista. On glitteriä, on valoja, on loputonta iloa ja nautinnon paloa. Joulu, joulu, joulu. ”It’s the most wonderful time of the year” lauletaan jouluisessa vaatemainoksessa. Olen ihminen, joka tykkää joulusta. Tänä vuonna saan laittaa lasteni kanssa joulun uuteen kotiimme, rakastan kynttilöitä, glögiä, jouluvaloja, sitä glitteriä, jota mielestäni tämän harmauden keskelle on saatava tänä pimenänä vuodenaikana. Kaiken sen kimalluksen keskellä, kuitenkin aktivoituu omat traumani. Joulu saapuu jokaiselle… Vai saapuuko sittenkään?

Saapuuko joulu myös vaikeasti traumatisoituneelle?

Seksuaalineuvojan somekuplassa näen valtavan paljon nautinnollisen joulun tavoittelua. On aikuisten joulukalentereita, joissa kädet puristuu peittoon kiemurrellessa nautinnosta. On tuhmia alusasuja, loputonta flirttailua, vaaditaan lisää nautintoa seksielämään. Osta itsellesi tänä jouluna lahjaksi lahjaksi nautintoa. Osta ja suorita. Saapuuko joulu myös eronneelle, yksinäiselle, läheisensä menettäneelle, päihderiippuvaiselle, työttömäksi jääneelle, sairaalaan joutuneelle, vakavasti masentuneelle? Taannoin seksuaalineuvonnassa asiakkaani kysyi minulta vinkkiä yhteisen ajan viettoon puolisonsa kanssa. Aikaa, läsnäoloa, turvallisuutta ja luottamusta. Nämä vinkit annoin. En halua enää yhtään lisää suorituspaineita kenellekään. Media kyllä luo niitä riittävästi kaupallistuneen joulunsa kanssa.

Kaiken sen glitterin keskellä aktivoituvat omat traumani

Joululahjojen hankinnan sekä tonttuaskarteluiden keskellä. Siellä ovat omat traumani. Siellä piilee nimittäin vaara suorittamiseen, ylivireyteen, sekä loputtomaan ahdistukseen. Millaiset koristukset jouluksi? Mitä kaikkea tarjottavaksi joulupöytään? Onko lahjoja riittävästi? Minulla on ollut aina pakottava tarve tehdä perheelleni täydellinen joulu. Täydellinen. Mikä ihme edes on täydellinen joulu? Minun traumassani se tarkoittaa sitä, että mikään ei saa mennä pieleen. Silloin olen hyväksytty, silloin olen ansainnut omat lahjani. Olen hieman kateellinen ystävälleni, jonka koko suku kokoontuu jouluksi yhteen, saman katon alle. Suvun yhteiseen joulun viettoon. He laittavat yhdessä perhejoulun, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Ilman suorittamista, ilman hyväksynnän hakemista.

Mitä jos ei ole yhteisiä perhejouluja, eikä suuria ruokapöytiä tarjottavineen?

Yhteisöllisyys. Yhdessäolo. Mainoksista huokuvat usein myös suuret ruokapöydät tarjottavineen. ”On äiti laittanut kystä kyllä” lauletaan . Äiti. on siivonnut, leiponut, tehnyt joululaatikot tuoreista raaka-aineista loppuun asti, paistanut kinkun. Ja kolmenlaista kuivakakkua on tarjolla vähintään. On pipareita ja torttuja. Vieraat kiittelevät kilvan, kuinka montaa eri sorttia on jälleen hankittu pöytään. Entäpä, jos ei ole ketään, kenen kanssa sitä joulua viettää? Onko joulu silloin joulu? Entäpä ihmiselle, jolla on taipumusta suorittaa joulua, on koko joulu hieman liian iso pala haukattavaksi yhdellä kertaa. Niin on käynyt minullekin. Monta kertaa. Koska, ei ole olemassa mitään täydellistä joulua. On vain taipumus suorittaa, taipumus ahdistua. Mutta ei tänä jouluna. Ei enää.

Maistuu ne piparit valmistaikinastakin

Tänä jouluna minun lapseni saavat leipoa piparit valmistaikinasta, ja se on aivan yhtä hyvää, kun se yön yli pakkasessa hautunut itsetehty taikina. Lapset viis veisaavat villakoirista, tai siitä onko joululiinat suorassa ja silitettyinä. Kyllä ne sitten suoristuvat aikanaan. Meillä lapset saavat myös koristella kuusen, mikä on toisinaan vinossa ja tois-puoleinen koristuksiltaan. Meillä joululaatikot haetaan kaupan valmishyllystä. Yhdestä asiasta olemme lasten kanssa ehdottomia, yhtä mieltä. Koristeita kuusessa pitää olla paljon, glitteriä, nauhaa, palloja, valoja. Mielummin överit, kuin vajarit. Nimittäin sitä valoa me tarvitsemme tämän harmauden keskelle. Mutta täydellisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Joulu saapuu jokaiselle, mutta se millainen se on, voit aivan itse päättää

Vaikka joulu on itselleni tärkeä ja merkityksellinen aika, on se samalla se ahdistavin, yksinäisin sekä surullisin aika vuodesta. Ajoittain se aktivoi traumat, ja se asia on vain hyväksyttävä. Mitä silloin voin antaa itselleni? Sekä ihmisenä, että seksuaalineuvojana ohjeeni on antaa aikaa, läsnäoloa, turvallisuuden tuntua, ja luottamusta. Näitä toivon tänä jouluna ihan jokaiseen kotiin. Aika ja läsnäolo eivät vaadi paksua rahapussia antajaltaan, eikä turvallisuuden tunne ja luottamus vaadi villiä jouluseksiä, jatkuvaa flirttiä ja hekumaa läpi joulunpyhien. Tee itsellesi juuri sellainen joulu kuin haluat. Tai ole tekemättä yhtään mitään. Se voi olla aivan yhtä hyvä joulu, ilman yhtäkään joulupalloa, tai koristenauhaa, piparia tai tonttulakkia. ”Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle”.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.